
Yleisin roseeviinin valmistustapa on siinä mielessä sama kuin punaviinin, että viinin väri syntyy murskattujen, rypälemehussa uuttuvien rypäleiden kuorista. Valmistus eroaa lähinnä siinä, että roseeviiniä tehtäessä väriä – ja tanniinia – antavia kuoria liotetaan mehussa huomattavasti lyhyempi aika. Uuttumisajan pituus vaikuttaa tällaisen maseraatiomenetelmällä valmistettavan roseeviinin väriin, joka voi olla mitä tahansa hennon lohenpunaisesta syvän tummanpunaiseen.
Valmistustavan (seuraavassa kappaleessa kerrotaan muista menetelmistä) ohella rypälelajike vaikuttaa roseeviinin vaaleanpunaisen värin sävyyn ja syvyyteen. Lajikkeet, joista roseeviinejä tehdään, ovat usein vaaleammasta päästä punaviinirypäleitä, joskin tietyillä alueilla runsaasti väripigmenttiä sisältävä Cabernet Sauvignon on suosittu roseen raaka-aine.
Rosee voi olla yhden rypäleen viini tai sekoite useasta lajikkeesta. Sekoiteroseista tunnetuimpia ovat Provencen roseeviinit, kun taas monilla muilla alueilla lajikeroseet ovat suosittuja.
Roseeviinit ovat tällä hetkellä hyvin trendikkäitä ja niiden myynti meillä Suomessa on kasvanut räjähdysmäisesti, etenkin kun roseeviini ruoan kanssa kasvattaa suosiotaan. Makeus on saanut väistyä kuivan roseen marssin tieltä ihmisten makutottumusten muuttuessa kuivempaan päin.
Roseeviinin valmistus
Suurin osa roseeviineistä valmistetaan murskatuista punaviinirypäleistä, joiden kuorten annetaan maseroitua eli uuttua rypälemehussa vain hetken ajan – tyypillisesti muutama tunti. Näin väri jää hennommaksi kuin punaviineillä, sillä tummien rypäleiden väripigmentti on kuorissa. Lyhyen kuorikontaktin jälkeen kuoret poistetaan ja kevyesti värjäytynyt rypälemehu käytetään alkoholiksi. Tummaa ja runsasmakuisempaa roseeviiniä varten kuoria uutetaan tyypillisesti päivästä kahteen.
Tummempaa ja punaviinimäistä roseeviiniä tehdään myös perinteisellä, nykyään harvinaisehkolla saignée-menetelmällä, jossa punaviinin käymisastiasta valutetaan syrjään osa siinä käyvästä rypälemehusta. Käymisen alkuvaiheessa mehu ei ole vielä punaista vaan vaaleanpunaista, joten se voidaan fermentoida roseeviiniksi.
Kolmas, EU:n viinialueilla kielletty tapa tehdä roseeviiniä on puna- ja valkoviinin sekoittaminen. Poikkeus sääntöön on Champagne: suurin osa roseesamppanjoista valmistetaan sekoittamalla pieni määrä punaviiniä kuohumattomaan vaaleaan perusviiniin ennen toista, kuplat synnyttävää hiilidioksidikäymistä. Sekoittaminen on sallittua myös roseeproseccon valmistuksessa.
Roseeviiniä voi myös tehdä puristamalla rypäleet nopeasti ja pitämällä kuoria rypälemehussa vain hetken. Tällaiset valkoviinin tapaan suoraan puristamalla (direct pressing) valmistetut roseet ovat väriltään hyvin vaaleita.
Raikkaan hedelmäisyyden ja hapokkuuden vaalimiseksi monet roseeviinit fermentoidaan jäähdytetyissä terästankeissa, tyypillisesti 12–18 asteessa. Kannattaa silti maistaa myös tammitettuja – tai amforaruukussa tai muussa käymisastiassa valmistettuja – roseeviinejä. Tammitynnyreissä käytetyt ja kypsytetyt roseeviinit ovat olemukseltaan täyteläisempiä, runsaampia ja moniulotteisempia.
Villa Wolf Pinot Noir Rosé
Valkoviineistään kuulu Saksa profiloituu jo puna- ja roseeviinimaana, ja Pfalzin alueelta tuleva Villa Wolf Pinot Noir Rosé osoittaa, miten monipuolinen puolikuiva rosee on aterialla: syötpä sitten yrttistä kanaa, kasvisrisottoa, höyrytettyjä dimsumeja tai maalaissalaattia.
That's Neiss Pink Riesling
Neissin viinitalon rieslingrosee oli se ihan ensimmäinen pinkki riesling, joka saapui Suomen-markkinoille – ja ampaisi heti huimaan suosioon. Väriltään herkullisen lohenpunainen, kesän kukilta ja vadelmilta tuoksahtava That’s Neiss Pink Riesling sopii joka ruoan kanssa.
Torres Digno Cabernet Sauvignon Rosé
Digno Cabernet Sauvignon Rosé on intensiivinen tapaus niin väriltään kuin maultaankin. Täyteläisen roseeviinin maku tuo mieleen kesän marjat – etenkin mustaherukan, joka on se Cabernet-rypäleelle tyypillisin aromi.

Roseeviinin tyylit
Roseeviinin väri antaa hyvin viitteitä pullossa olevan viinin tyylistä ja täyteläisyydestä. Kauniin sävyn korostamiseksi roseeviinit pullotetaan usein kirkkaisiin pulloihin.
Monelle ”se aito ja oikea” rosee on kalvakka ja kuiva provencelainen. Provencessa ja Etelä-Ranskan roseealueilla roseeviinit ovat tyypillisesti usean rypäleen, kuten kalpea- ja ohutkuorisen Grenachen sekä Carignanin, Mourvèdren ja/tai Cinsault’n, sekoitteita. Silti myös tummanpuhuva Syrah on suosittu rypäle Provencen, Languedocin ja Rhône-joen laakson roseeviineissä.
Toisessa päässä ovat tummanpunaiset ja täyteläiset, jopa tanniinisen oloiset roseeviinit, jotka vaativat ruokaa rinnalleen. Esimerkiksi Pohjois-Espanjan Navarra on perinteisesti ollut tunnettu saignée-menetelmällä valmistetuista tummista rosadoistaan.
Näiden ääripäiden väliin solahtaa koko joukko tyylillisesti kiehtovan erilaisia roseeviinejä, joskin yhtenä roseeviinien piirteenä pidetään punamarjaista aromi- ja makumaailmaa, usein säväyksellä sitruksisuutta ja kukkaisuutta. Puhtaista marja-aromeista viehättyneen roseenystävän on syytä huomioida, että läpinäkyvän pullon riskinä on ns. valon maku. Se syntyy siitä, kun lasin helposti läpäisevä valo muuttaa viinin raikkaan marjaiset aromit ikävän kaalimaisiksi ja tunkkaisiksi.
Suurin osa maailman roseeviineistä valmistetaan nuorina nautittaviksi. Tunnetuimpia klassisia poikkeuksia ovat Etelä-Ranskan Bandolin alueen kellaroinnista pitävät roseet, tietyt espanjalaiset rosadot sekä kuplivien puolella vuosikertaroseesamppanjat.
Roseeviinin makeus
Roseeviinien makeusaste vaihtelee rutikuivasta makeaan, joskin kuiva ”eurooppalainen” tyyli on tänä päivänä suosituin. Esimerkiksi Alkon valikoiman roseeviineistä liki 90 prosenttia on kuivia. Myös traditio vaikuttaa: esimerkiksi Loire-joen varrella sijaitsevan Anjou’n alueen roseissa ja kalifornialaisessa white zinfandelissa on tunnetusti makeutta.
Roseeviinin makeus on peräisin rypäleiden luontaisesta sokerista, josta suurin osa muuttuu hiivan kanssa käydessään alkoholiksi. Se osa, joka ei käy alkoholiksi, on roseeviinin jäännössokeri. Jäännössokeri (g/l) määrittää sen, onko rosee kuiva, puolikuiva, puolimakea vai makea.
Toki erittäin kypsistä rypäleistä valmistettu roseeviini voi maistua niin runsaan hedelmäiseltä, että se tuntuu makeahkolta suussa. Yleisempää on kuitenkin roseeviineihin käytettävien rypäleiden kerääminen hieman vähemmän kypsinä kuin punaviiniä varten.
Roseeviinin voi myös makeuttaa lisäämällä siihen sokeria ennen käymistä tai sen aikana. Tällöin kyseessä on chaptalisointi, joka voi olla kylmän satovuoden rypäleiden alhaisen sokeripitoisuuden kompensointia tai laadultaan mitättömän viinin defektien peittämistä.
Alkoholiton roseeviini
Alkoholittomien viinien myynnin kasvu on maailmanlaajuinen ilmiö. Roseeviinistä voidaan tehdä alkoholitonta poistamalla siitä alkoholi jälkikäteen. Menetelmänä voi olla tyhjiötislaaminen, haihduttaminen tai käänteisosmoosi, aivan kuten alkoholittomissa puna- ja valkoviineissäkin. Poistamisen jälkeen roseeviinin olemusta saatetaan harmonisoida lisäämällä siihen sokeria.

Roseeviini ruoan kanssa
Koska roseeviinien tyylillinen kirjo on valtava, on rosee uskomattoman monipuolinen ruokajuoma.
Kuivat ja kepeät, raikkaan hapokkaat roseeviinit sopivat aperitiiveiksi ja napostelupöytään sekä monille ruoille kanasalaatista ja nizzansalaatista grillattuun kalaan, äyriäisrisottoon, yrttisiin pastoihin, kasvispiiraisiin ja sushiin.
Hieman tuhdimmat roseet rakastavat esimerkiksi uunilohta ja kevyesti paistettua tonnikalaa sekä kermaisen kastikkeen kanssa nautittavaa vaaleaa lihaa tai hummeria.
Puolikuivaa, avoimen hedelmäistä roseeviiniä kannattaa kokeilla BBQ-maustettujen, hapanimelien ja maltillisen tulisten ruokien kyytipojiksi.
Makeat roseet sopivat hedelmäisten leivosten, marjaisten kakkujen ja makeiden kreppien kylkeen.
Kuinka kauan roseeviini säilyy avattuna?
Suurin osa roseeviineistä tehdään nuorina, viimeistään muutaman vuoden ikäisinä nautittaviksi. Roseeviinien kanssa tuleekin harvemmin eteen tilannetta, jossa pitkään kellaroitu, lasiin kaadettu viini heikkenee nopeasti hapen vaikutuksesta.
Avatun roseepullon säilyvyyteen pätee sama kuin puna- ja valkoviineihin: mitä enemmän viiniä on jäljellä, sitä useamman päivän pullo säilyy jääkaapissa kunnollisella korkilla suljettuna. Säilyvyyteen voi vaikuttaa myös roseeviinin alkoholipitoisuus, makeus ja se, onko viini valmistettu tammessa.
Naturalroseeviinien kohdalla on hyvä huomioida, että ilman lisättyjä sulfiitteja valmistettu rosee saattaa heiketä nopeammin maultaan.

Punaviini
Punaviini on viini, jonka väri on peräisin rypäleiden kuorista. Rypälelajikkeesta ja valmistustavasta riippuen viinin väri vaihtelee läpikuultavasta rubiininpunaisesta liki mustanpunaiseen. Iän myötä punaviini muuttuu tiilenpunaiseksi ja lopulta rusehtavaksi, joskin esimerkiksi Nebbiolo-viinissä on jo nuorena tiileen taittava sävy. Ikääntyessään punaviinit myös pehmenevät, ja niiden hedelmäisyys kehittyy moniulotteiseksi aromi- ja makumaailmaksi.

Valkoviini
Valkoviinit ovat valkeista rypälelajikkeista valmistettuja viinejä, joiden väriskaala vaihtelee liki värittömästä, läpikuultavan vihertävästä kullankeltaiseen ja oranssiin. Värin sävy ja syvyys riippuvat rypäleiden lajikkeesta, kypsyydestä ja valmistustavasta: esimerkiksi oranssi väri on peräisin kuorikontaktista eli rypäleiden kuorien uuttamisesta rypälemehussa. Ikääntyessään valkoviini saa rusehtavia sävyjä. Ruskeus voi myös kieliä viinin ennenaikaisesta hapettumisesta.