Winestaten toimitusjohtaja Tuomas Meriluoto sai Master of Wine -tittelin vuonna 2009 ollen tuolloin Suomen toinen tutkinnon suorittanut. Nykyään Suomessa on viisi Master of Winea.
Tuomas Meriluoto, nimesi yhteyteen liitetään usein titteli Master of Wine. Mitä se tarkoittaa?
”Lyhyesti sanottuna se on maailman korkein saavutettavissa oleva virallinen viiniasiantuntijan tutkinto. Viiniasiantuntijaksihan voi kutsua itseään aika löyhinkin perustein jos vaikka lukee paljon ja harrastaa viinejä.
Master of Wine -tutkinnon suorittaminen takaa, että henkilöllä on laaja osaaminen aina ilmastoista, viinitarhojen hoidosta ja alueellisista ominaisuuksista, köynnösten kasvattamisesta ja rypäleiden viljelystä viinien valmistukseen ja edelleen lainsäädäntöön sekä markkinointiin.”
Miten Master of Wine -tittelin voi saada?
”Master of Wine -opinnot suoritetaan osittain itsenäisesti ja osittain osallistumalla säännöllisesti kurssipäiviin, seminaariviikkoihin, harjoitustentteihin sekä harjoittelemalla pienryhmissä kirjoittamista ja maistamista. Varsinainen ”koulu” sijaitsee Lontoossa ja lisäksi tutkintoa voi tenttiä ainakin Sydneyssä ja Kaliforniassa.
Kun lähdin suorittamaan tutkintoa vuonna 2004, piti hakijalla muun muassa olla jo ennakkoon suoritettuna Suomessakin saatavilla olevat WSET (Wines & Spirits Education Trust) -kurssit aina korkeimpaan Diplomaan saakka. Lisäksi tuli olla vähintään kuuden vuoden työkokemus alalta, toimittaa matkapäiväkirjoja vierailemiltaan viinialueilta ja saada suosituskirjeet. Myös itse pääsykokeet olivat jo kohtuullisen vaikeat maisteluineen ja kirjoitelmineen.
Vaikka jo alkuvaiheen tiukat kriteerit rajaavat hakijoita, edelleen tutkintoa suorittamaan päässeistä vain pieni osa, ehkäpä noin kymmenen prosenttia saa lopulta varsinaisen tutkinnon valmiiksi. Valmistujia on vuosittain keskimäärin kymmenkunta.
Tutkinnon saadakseen pitää suorittaa kolme vaihetta: teoria, maistelu ja gradu.
Teoria käsittää käytännössä kaiken viineihin liittyvät tietouden. Ei siis ole olemassa vain tiettyä kirjapinoa, jonka sisältö sinun pitää koetta varten omaksua, vaan teoriakoe käsittelee kaiken koskaan oppimasi.
Käsiteltävien aiheiden kirjo on niin laaja, että teoriakokeeseen valmistaumiseen vaaditaan kattava suunnitelma. Itse kokosin aina suuren aihekartan yhden aihealueen, vaikkapa viljely – tiimoilta, ja perehdyin noin viikko kerrallaan sen alle listaamiini ala-aiheisiin, kuten maaperälajit ja niiden ominaisuudet, sademäärät, eri juurakot ja köynnökset, köynnösten sitomis- ja leikkuumenetelmät ja niin edelleen. Aiheisiin voi sukeltaa juuri niin syvälle kuin uskaltaa ja aineistona on koko maailman kirjallisuus sekä ennen kaikkea kaikki keskustelut viljelijöiden, tuottajien ja asiantuntijoiden kanssa.
Toista eli maistamisvaihetta harjoitellaan koko tutkinnon suorittamisen ajan. Tavoitteena on oppia analysoimaan ja tunnistamaan viinejä sekä niiden laatu suhteessa alkuperään tai annettuun kategoriaan.
Varsinainen maistelukoe kestää kolme päivää. Jokaisena päivänä maistetaan sokkona 12 viiniä, ja yhden viinin maistamiseen sekä tunnistamiseen on aikaa kymmenen minuuttia. Maistamisen tekniikka ja tieto pitää siis olla hermostossa, jotta tehtävästä suoriutuu annetussa ajassa.
Ennen tenttiä treenasin maistamista erittäin tiukasti viimeisen puolen vuoden ajan. Heräsin jokainen arkiaamu reilusti ennen töihin lähtöä, ja puolisoni kaatoi minulle ennalta rakentamastani valikoimasta satunnaisesti valiten kuusi viiniä sokkomaistettavaksi.
Kolmannessa vaiheessa pitää vielä tehdä ja saada hyväksytysti läpi viiniaiheinen gradu, jonka laajuus on noin 10 000 sanaa.”
Sanotaan, että tittelin saaminen vie aikaa ja rahaa. Paljonko kului?
”Tutkinnon suorittaminen vaatii kyllä kassaa, sillä pitää voida matkustaa ja kerätä ensikäden tietoa sekä tietysti maistaa satoja, väittäisin jopa että ainakin tuhatta viiniä. Ilman esimerkiksi viinialalla työskentelyä ja minkäänlaista tukea moinen ottaa varovasti arvioiden 30 000–50 000 euroa.
Neljästä kuuteen vuotta on varmaan tutkinnon keskimääräinen suorittamisaika. Jos pääsee sisään, teorian ja maistelun voi tenttiä aikaisintaan kahdessa vuodessa, minkä jälkeen koittaa itse gradun tekeminen. Itse hoidin tentit lyhimmässä mahdollisessa ajassa, mutta sitten rimpuilin gradun kanssa kolme vuotta ja taidan pitää vieläkin instituutin ennätystä tehtyjen gradujen määrässä.
Itselleni isoin haaste gradun tekemisessä oli se, ettei minulla ollut akateemista koulutustaustaa ja gradu piti kirjoittaa englanniksi. Se arvioitiin natiivien englantilaisten toimesta, eikä heille arviointivaiheessa paljastettu gradun tekijän nimeä saati kotimaata. Minun piti tehdä paljon töitä, että sain kielellisen ilmaisun tavoitellulle tasolle. Chianti Classicon alueella tehtyä Sangiovese 2000 -projektia sekä Portugalin Douron pöytäviinejä eli ei-väkevöityjä viinejä käsitelleet graduni hylättiin, mutta lopulta alkoholittomia viinejä ja niiden suomalaista kohderyhmätutkimusta käsitellyt graduni hyväksyttiin.”
Suomessa on yhteensä vain viisi Master of Wine -tittelin saanutta, joista sinä olit vuonna 2009 järjestyksessään toinen. Mitä tittelin saaminen on tuonut elämääsi?
”Globaalissa viinimarkkinassa Master of Wine -titteli tuo tietenkin uskottavuutta ja jo aluksi mainitsemani virallisen statuksen viiniasiantuntijana. Se myös aukaisee ovia ja mahdollisuuksia päästä tapaamaan ihmisiä. Minulle on karttunut paljon kontakteja jo oman viinimaahantuontiyrityksenkin kautta, mutta MW-titteli mahdollistaa entistä laajemmat verkostot ja kiinnostavat keskustelut alan ihmisten kanssa.”
5 x JUURI NYT
LASISSA: Olen vihdoin saanut viinikellarin kotiini ja kaikki ikinä hankkimani viinit ovat nyt yhdessä paikassa. Vanhimpia pitää alkaa jo juoda pois. Viikonloppuna lasistani löytyi vanhaa Prioratoa vuodelta 2002.
KUULOKKEISSA: Joku jääkiekkoaiheinen soittolista, koska olin viikonloppuna poikani pelissä DJ:nä.
SARJANA: The Crownin viimeinen kausi.
MATKASUUNNITELMISSA: Seuraavaksi suuntaan Alpeille laskemaan.
HAAVEISSA: Koskaan ei voi nähdä maailmaa tarpeeksi, joten joku reissu on aina haaveissa!
