Tuomaksen muistelmat Chilen työkomennukselta

4.6.2020 - Artikkelit|

Jokainen minut tunteva tietää, että olen armoton Chile-fani: pitkänhuiskean maan, sen ihmisten, kulttuurin ja tietysti viinien. Etenkin Cono Surin viinitalo on lähellä sydäntäni, koska ajatuksemme viinistä osuvat niin kivasti yksiin: viini on tehty nautittavaksi meille kaikille, eikä sen tarvitse olla mystistä, mahtipontista tai vakavaa. Viini on viiniä – that’s it. Mutta miten tästä kaukaisesta viinitalosta tuli näin läheinen minulle?

Monen suomalaisen tavoin tieni käytännön viinitilatyöhön kulki Ranskan Bordeaux’n ja Berglundien omistaman Château Carsinin kautta. Syksyllä 2002 paiskin sadonkorjuuhommia Carsinin tilalla, innostuin valtavasti ja halusin harjoitteluun johonkin eksoottiseen maahan. Viinintekoon paneutumista edellyttivät myös Master of Wine -opintoni.

Tuohon aikaan chileläiset viinit olivat alkaneet kiinnostaa ihmisiä täällä Suomessa toden teolla. Cono Surin tarhoilla myös panostettiin suosimiini Riesling- ja Pinot Noir -lajikkeisiin, joten valinta oli helppo. Lähdin töihin Chilen ennakkoluulottomimmalle viinitilalle, joka onnistui siinä, mitä moni piti tuolloin mahdottomana: näiden lajikkeiden viljelyssä Bío-Bíon laaksossa. On pitkälti Cono Surin sinnikkyyden ansiota, että tänä päivänä Bío-Bío tunnetaan nimenomaan hienoista rieslingeistään.

Ensiaskeleet osana uutta yhteisöä

Työmatkoilla Chileen olin jo aiemmin tutustunut Santiagoon sekä Valparaíson ja Viña del Marin rantakaupunkeihin. Viinialueita kiertäessäni tutustuin Cono Surin silloiseen pääviinintekijään Adolfo Hurtadoon. Kun huhtikuussa 2004 saavuin sadonkorjuuhommiin Cono Surille, Adolfon viinintekijätiimi otti minut lämpimästi vastaan.

Sen sijaan tilan muille työntekijöille apuni ei tahtonut ensi alkuun kelvata. Lattarityökulttuurissa olin Don Adolfon vieras, eikä vieraiden kuulunut lapioida rypäleiden kuoria ulos puristimesta tai pestä viinitankkeja. Mutta kun joka aamu vaan tupsahdin paikalle kukonlauluun aikaan, pikkuhiljaa minut hyväksyttiin jengiin – ja paikalliseen kyläyhteisöön.

Cono Surilla kuljetaan polkupyörillä paikasta toiseen – siitä fillari etiketissä ja nimi Bicicleta.

Keskellä ei mitään

Tuo kylä, Chimbarongo, jossa Cono Surin viinitila sijaitsee, on parin tunnin ajon päässä Santiagosta. Asukkaat käyvät töissä lähistön maatiloilla, eikä vaatimattomassa pikkukylässä ollut juuri valaistusta.

Noihin aikoihin internet otti vasta ensi askeliaan, joten yhteydenpito Chimbarongosta oli hankalaa, paitsi jos onnistui virittämään lankamodeemin Cono Surin toimiston puhelinjohtoon ja löytämään jonkun paikallisen operaattorin. Iltani kuluivatkin lähinnä opiskellen – sen verran, mitä nyt pitkien korjuupäivien jälkeen jaksoi.

Tänä päivänä Cono Surilla on kunnon puitteet ottaa vastaan viiniammattilaisia, mutta vuonna 2004 he keskittyivät vain ja ainoastaan viininvalmistukseen. Tiloja vieraille ei varsinaisesti ollut, joten minut majoitettiin päärakennuksen hiljaisimpaan siipeen, nukkumatilaksi sisustettuun simppeliin huoneeseen. Keskuslämmityksen puuttuessa lämmitin sitä öisin kaasulämmittimellä.

Oppimista kellarissa ja tarhoilla

Päivisin hommiini kuului viinien siirtämistä puristimesta tankkeihin ja tankeista tynnyreihin sekä tietysti maistamista. Cono Sur -komennukseni aikana sisäistin hygienian valtavan merkityksen modernissa viininvalmistuksessa: meillä meni siivoushommiin reippaasti yli puolet työajasta.

Painettuani hommia muutaman päivän tutustuin Matias Riosiin. Cono Surin nykyinen pääviinintekijä vasta aloitteli tilalla noihin aikoihin. Viininvalmistuksen ohella Matiaksen tehtävä oli seurata rypäleiden kypsymistä, ja hän nappasi minut kyytiin kiertämään Chilen viinialueiden tarhoja.

Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta se ei menoa haitannut. Meillä oli yhteinen intohimo: viini. Se riitti synnyttämään ystävyyden, joka on kestänyt näihin päiviin asti.

Matiaksen kanssa Olavi Uusivirran keikalla Tavastialla 2019. Matiaksella taisi salaa vierähtää pari kyyneltä kun Olavi lauloi Cono Surista kappaleessa Huhuu.

Kolmen päivän ajan kiertelimme tarhoja, juttelimme viinitarhurien kanssa rypäleiden laadusta ja makuvivahteista, annoimme ohjeita sekä suunnittelimme viinien valmistusta. Keräsimme tarhojen eri osista rypäleitä, joista puristimme mehua sokeripitoisuuden, happojen ja aromien analysointia varten. Oli hienoa nähdä Matiaksen intoilevan niin täysillä luonnonmukaisista viljelymenetelmistä.

Kaveri oli myös todella kova puhumaan; englanniksikin, vaikkei sitä juuri osannut. Mahtava asenne englannin kieleen – ja kaikkeen muuhunkin – on siivittänyt Matiaksen myöhempää uraa. Tänä päivänä hän kiertää moneen kertaan palkitun Cono Surin pääviinintekijänä maailmalla. Ja kertoo viineistään, rallienglanniksi.

Chile-Suomi-yhteistyö kantaa hedelmää

Viinitilaharjoitteluni aikana ystävystyin läheisesti muidenkin conosurilaisten kanssa. Sittemmin suhteemme on muuttunut jo niin läheiseksi, että minut on otettu mukaan moniin projekteihin – sekä sparraajana että vetovastuullisen roolissa. Esimerkiksi 2007 startattu, Carbon Neutral Delivery -sertifiointiin johtanut hanke oli minun ideoimani. Sen myötä Cono Surista tuli maailman ensimmäinen viinikuljetustensa hiilijalanjäljen neutraloinut viinitila.

Alkutaipaleeltaan asti ympäristöystävällisyyteen panostanut Cono Sur katsoo eteenpäin kaikessa. Vuosien varrella tämä nuori ja dynaaminen talo on kyseenalaistanut ja muovannut vallitsevia käytäntöjä niin viljelytekniikoihin, rypäleisiin, viinien pakkaamiseen kuin markkinointiinkin liittyen.

Minulle Cono Surin meininki kiteytyy mainion hinta-laatusuhteen Bicicleta-viineihin, jotka tarjoavat mutkattomia mutta herkullisia makuhetkiä viininystäville.

Tuomas Meriluoto, Master of Wine
@tuomasmw Instagramissa
@tuomasmw YouTubessa

LUE MYÖS

Mahtavaa kun eksyit tänne!
Lämpimästi tervetuloa inspiroitumaan viinin ympärillä.