Karjankasvatuksen ympäristöystävällisyydestä ja lihantuotannon eettisyydestä puhutaan paljon. Myös vastuullinen syöminen ja kuluttaminen on nyt trendikästä – tai pikemminkin välttämätöntä, jos ilmastonmuutosta halutaan edes jotenkuten suitsia. Mutta tarvitseeko lihansyönnistä luopua eettisistä tai ilmastollisista syistä? Jututimme kolmea suomalaista liha-alan toimijaa ja pohdimme, miten lihan tuotantotapaan ja alkuperään tulisi suhtautua, kun olosuhteet ympärillä muuttuvat.
Naudanlihan syönnistä luopuminen esitetään monesti ilmastotekona. Jos lihasta ei kuitenkaan halua luopua, voi ostaa ekologisesti ja eläinten hyvinvoinnin ehdoilla tuotettua kotimaista lihaa.
Moni meistä kokee jo tärkeäksi sen, että tällaisen lihan alkuperän voi jäljittää maatilalle, jossa tuotantoeläimistä pidetään hyvää huolta. Lisäksi kotimaisella lihalla on pienempi hiilijalanjälki.
Etenkin näin koronaviruksen kaltaisten eläimistä ihmisiin leviävien tautien myötä voisi otaksua, että puhdas, lähellä tuotettu liha nousisi tärkeämpään rooliin ruokapöydissämme.
Olemmeko valmiita maksamaan maukkaasta, eettisesti ja ekologisesti tuotetusta lihasta?
Vaikka julkista keskustelua lähiruoasta ja tiedostavasta kuluttamisesta käydään paljon, kotimaisia poro- ja riistatuotteita valmistavan Lapin Liha Oy:n toimitusjohtaja Mari Onkamo sanoo monen kauppiaan kokevan, ettei tämä vielä juurikaan näy ostoskoreissa.
– Tosin koronaviruksen aiheuttamien työpaikkojen vähentymisten ja lomautusten myötä hinnalla on varmasti juuri nyt iso merkitys monen ruokaostoksissa, hän toteaa.
Jokinotkon karjatilaa Keiteleellä luotsaavan Jyri-Pekka Lemettisen mielestä lihan polkumyynti on tullut tiensä päähän:
– Lihasta on tullut bulkkia, jota myydään niin halvalla, että se on jo hävytöntä! Pilkkahinta tekee eettis-ekologisesta lihantuotannosta miltei mahdotonta. Parin euron tarjousjauhelihapakettien perässä juoksevien kuluttajien on ihan turha vaatia lihaltaan ympäristö- ja eläinystävällisyyttä.
Lemettinen itse myy eettisesti ja ekologisesti tuottamaansa naudanlihaa suoraan luomutilaltaan sekä Eggspress-verkkokaupassa, josta voi ostaa muidenkin pientilojen tuotteita.
Eläinten, maaperän ja ilmakehän ehdoilla: hiilinegatiivista lihantuotantoa kohti
Jokinotkon karjatilaa vuodesta 2011 luotsannut Lemettinen haluaa tuottaa lihaa eläinten ehdoilla ja ympäristöystävällisesti. Hän muistuttaa meitä siitä, että vaikka nautakarjan metaanipäästöistä ja lihantuotannon ilmastovaikutuksista kohkataan, myös peltoviljely kuormittaa ympäristöämme.
– Vaikka luopuisin karjastani, joutuisin silti etsimään ympäristöystävällisiä ratkaisuja maatilani pyörittämiseen.
Jyri-Pekalla onkin kunnianhimoinen tavoite tehdä kotitilastaan hiilinegatiivinen karjatila, joka sitoo enemmän hiilidioksidia laitumiinsa kuin se tuottaa. Miten tämä on tarkoitus toteuttaa käytännössä?
– Meillä laitumet kasvavat puhdasta nurmirehua, josta hereford-nautani saavat ravinnon. Eläimet saavat laiduntaa meillä vapaasti ympäri vuoden, sillä laiduntava karja sitoo hiiltä maahan ja parantaa näin maan multavuutta eli lisää eloperäisen aineksen osuutta siinä.
Lemettinen kertoo, että mitä multavampaa maa on, sen paremmin ravinteet ja vesi imeytyvät siihen ja sitä parempana se kestää jälkipolville. Hän sanoo pitävänsä ajatuksesta, että ”laitumilla elävät naudat voivat osaltaan olla sankareita ilmastonmuutoksen torjunnassa samalla kun ne ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta.”
Vehmaalla sijaitsevaa Kiimalan tilaa vuodesta 2016 pyörittänyt Arne Puttaa on samoilla linjoilla.
– Meillä laidunnetaan mahdollisimman paljon, koska näin naudat korjaavat itse rehunsa ja lannoittavat samalla pellon. Kun nauta syö nurmirehua väkirehun sijaan, ilmakehään syntyvät päästöt lihakiloa kohden ovat pienemmät – eli liha on ympäristöystävällisempää.
Lemettisen tavoin Puttaa pyrkii lisäämään hiilidioksidin sitoutumista maaperään pitämällä maan kasvupeitteisenä ja kasvuston monilajisena mahdollisimman suuren osan vuotta. Esimerkiksi apilanurmi parantaa maan multavuutta sekä sitoo maahan typpeä. Maasta tulee resistentimpää sään ääri-ilmiöille, jotka koettelevat maataloutta aivan uudella tapaa.
Kiimalan tilalla kasvatetaan irlantilaisia dexter-nautoja. Pienikokoinen ja ketterä rotu on verrattain uusi Suomessa ja hyvin luonnonlaitumille sopiva.
– Dexterien terveys, hyvinvointi ja mahdollisimman suuri vapaus ovat minulle perusasioita. Eläimillä on aina vapaa pääsy ulos, ja tilaa ulkoiluun on moninkertaisesti luomukriteereihin nähden. Talvella jokaisella on pääsy sääsuojaan, josta löytyy vettä ja kuiva makuupaikka. Nurmirehua syövän, lihaksia liikkumiseen käyttävän eläimen liha myös maistuu herkulliselta, Puttaa kuvailee.
Onko maukkaalle lähilihalle nyt sosiaalista tilausta?
Lapin Lihan toimitusjohtaja Mari Onkamo kokee, että vaikka ravitsemuksesta puhutaan enemmän kuin koskaan, monella on edelleen aika vääristyneitä mielikuvia – esimerkiksi riistasta.
– Riista mielletään usein pelkäksi poronkäristykseksi, vaikka riistaa voi käyttää mihin vain. Moni myös mieltää riistan hintavaksi, mutta on valmis maksamaan ulkomailta tuodusta kalliista naudanfileestä, vaikka porosta hyvin valmistamalla saa paljon parempaa lihaa lautaselle! Lähiruokana riista on myös ympäristöystävällisempää.
Arne Puttaa veikkaa, että kuluttajista on hiljalleen tulossa laatu- ja alkuperätietoisempia ruoan suhteen:
– Jos ostaa lihansa paikasta, jossa voi käydä paikan päällä, silloin ollaan jo todella pitkällä eläinten hyvinvointiin liittyvän eettisyyden kanssa. Ilmastovalveutuneena kuluttajana suosisin sellaista yrittäjää, joka edes yrittää kasvattaa nautoja niin, että päästöt ovat mahdollisimman pienet.
Hän kertoo monen pientuottajan havainneen menekissä piikin viime keväänä, kun koronan säikäyttämät kuluttajat ostivat pakkaseen isoja määriä lihaa.
– Uskon, että meidän kaltaistemme luomutilojen kannattavuutta ja tunnettuutta tulee jatkossa parantamaan luomulihasta saatava korkeampi hinta – mikäli myymme lihan suoraan tilalta, jolloin tuotto jää meille ja paikallisille pienteurastamoille välikäsien sijaan.
Lemettinen muistuttaa meitä myös kotimaisen luomunaudan puhtaudesta:
– Kun eläimet syövät oman tilan luomuheinää, niiden ravinto on GMO-vapaata ja soijatonta.
Lihansyöntiä ei siis tarvitse lopettaa kokonaan?
Karjatilallisena Puttaa sanoo syövänsä ”suhteellisen paljon” lihaa, lähinnä omaa nautaa ja riistaa. Lemettinen on vähentänyt kerralla syömänsä lihan määrää ja pitää kasvisruokapäiviä ”ihan huomaamatta”. Pohjoisen kasvattina riistan makuun jo pienenä tottunut Onkamo sanoo miltei lopettaneensa possun ja kanan syönnin ”mauttomuuden vuoksi” ja syövänsä riistaa yhä enemmän.
Jos lihasta ei halua luopua, voi siis syödä ”vähemmän, parempaa ja läheltä” – eli eettisesti ja ekologisesti tuotettua naudanlihaa tai vapaana kulkeneiden riistaeläinten lihaa.
– Hirven ja saksanhirven ohella Lapin Lihan lihavalmisteet tehdään vapaana laiduntaneiden porojen lihasta. Riista on syvällä yrityksemme DNA:ssa, ja meillä on palava halu edistää riistaruokakulttuuria tässä maassa, Onkamo linjaa.
Osana eettistä lihansyöntiä hän nostaa esiin ruokahävikin hallinnan ja pakkausten hiilijalanjäljet.
– Sinkkutalouksien yleistymisen ja ruokakuntien pienenemisen myötä pakkauskoot ovat pienempiä ja siinä mielessä epäekologisempia, että niihin tarvitaan suhteessa enemmän pakkausmateriaalia.
Jos haluat olla todella ekologinen, osta liha isommassa pakkauksessa, käytä siitä osa ja laita loput pakkaseen tai esikypsennä. Kun hieman suunnittelee, ruokaa ei tarvitse heittää roskiin.
Isompien liha-alan toimijoiden on pohdittava myös logistiikkapuolta.
– Pakasteliha on sikäli ympäristöystävällistä, että sitä kuljetetaan suuria määriä kerralla. Ja riista on vähärasvaista lihaa, joka ei kärsi pakastamisesta. Torilta saa toki lähiruokaa tuoreena, mutta siellä taas on enemmän logistiikkaa, kun tuotteiden säilymisaika on paljon lyhyempi. Näissä asioissa on monta puolta, Onkamo puntaroi.
Hän muistuttaa meitä siitä, että ilmastonmuutoksen hillinnässä kaikki lähtee pienistä askelista – niin yhtiöissä, tuotantolaitoksissa kuin kuluttajillakin.
– Aktiivinen kuluttajaryhmä, joka pitää ääntä ekologisuudesta ja toimii sen mukaan, on vielä varsin pieni. Isot muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa. Uskon, että voimme tehdä vielä paljon tilanteen eteen.
Viinivinkki: Norton Barrel Select Cabernet Sauvignon
Mendozan punaista lihalle | 12,19€
Argentiinalaiset rakastavat hyvää lihaa ja punaviinintäyteisiä grillijuhlia, joita he kutsuvat nimellä asado. Asado viittaa myös juhlissa nautittaviin grilliherkkuihin. Ei ole siis sattumaa, että Andien juurelta Mendozasta tulevat punaviinit – kuten muhkean herkullinen Norton Barrel Select Cabernet Sauvignon – maistuvat lihan kanssa täydellisesti.
Mustaherukkaa, kirsikkaa, mausteita ja hienoa paahdetta uhkuvan Norton Barrel Select Cabernet Sauvignonin tanniinit kesyyntyvät heti kun lautasella on punaista lihaa. Mehevä mendozalainen sopii niin luomunaudan kuin riistalle.
Artikkeli: Sanna Pöyry
LUE MYÖS!
