PAÍS – OMALEIMAISIA JA EETTISIÄ VIINEJÄ CHILESTÄ
Viinimaailmassa ollaan yhä kiinnostuneempia paikallisista, monesti miltei sukupuuttoon kuolleista kotoperäisistä rypälelajikkeista. Chilen perinteisen País-rypäleen renessanssissa on myös kyse eettisestä, viljelijöiden elinoloja kohentavasta viinintuotannosta. Tässä projektissa Torres Chilellä on ollut merkittävä rooli: tunnettu viinitalo valmisti ensimmäisenä Chilessä Paísista puhtaan lajikeviinin sekä kuohuviinin – ja nosti unohdetun lajikkeen valokeilaan.
Viinien tasaisesta laadusta ja optimaalisista viljelyolosuhteista tunnetun Chilen viiniteollisuus nojaa pitkälti kansainvälisiin lajikkeisiin, kuten Cabernet Sauvignoniin, Syrahiin, Pinot Noiriin, Sauvignon Blanciin ja Rieslingiin. Viime aikoina kuitenkin maan oman tähden, Carménère-rypäleen, taustalta on ponnistanut monelle viininystävälle tuntematon lajike País, joka parhaimmillaan tuottaa kirsikkaisia ja kukkeita, beaujolais’ta muistuttavia kepeitä punaviinejä.
Paísilla tosin on pitkä historia takanaan, pidempi kuin Ranskasta aikoinaan laivatulla Carménèrella. Ensimmäiset País-merkinnät ovat jo viiden vuosisadan takaa, jolloin chileläiset istuttivat espanjalaisten konkistadorien mukanaan tuomaa Listán-rypälettä Iquique-nimellä. Nimi muuntui myöhemmin Paísiksi.
Lajike olikin lähes kolme vuosisataa Chilen viljellyin rypäle ennen kuin kosmopoliitti Cabernet Sauvignon vei siltä valtikan kansainvälisten lajikkeiden rantauduttua Chileen 1850-luvulla. País syrjäytettiin, ja vuosikymmenten saatossa se unohtui miltei tyystin. Samalla sitä viljelevien köyhien tilallisten elannon hankinta vaikeutui entisestään.
Cabernet Sauvignon ei kuitenkaan ollut ainut syy Paísin viljelyalan pienenemiseen, sillä Paìs-viinit olivat usein karheita, ohuita, rustiikkeja ja rusehtavia pöytäviinejä. Kun viininviljely Chilessä alkoi kehittyä toden teolla 1980-luvun lopulla, kansainväliset lajikkeet yleistyivät. Sen myötä Paísin viljelyala pieneni kolmessakymmenessä vuodessa yli 30 000 hehtaarista 7 250:een.
País nousee tuhkasta
Nykyään tästä historiallisesta, pitkään väheksytystä rypälelajikkeesta tehdään muutakin kuin yksinkertaista pöytäviiniä. Satoisa, kasvisairauksille resistentti ja kuivuutta hyvin kestävä País on helppo viljeltävä, ja siksi tiukka satomäärien kontrolli on avainasemassa. Satoja rajoittamalla rypäleestä saadaan parempaa ja luonteikkaampaa viiniä kuin mihin historian saatossa on totuttu.
Lajiketta viljellään pääasiassa Etelä-Chilessä, Maulen ja Bío-Bíon laakson kuivien rannikkoalueiden pienillä perhetiloilla, joiden omistus kulkee suvussa. Monet tarhoista on istutettu yli sata vuotta sitten, joten niiltä saadaan poikkeuksellisen konsentroituneita rypäleitä.
Rannikkoalueiden viljelijät ovat keskittyneet Paísiin lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin kuivuutta kestävää rypälettä on ollut helppo kasvattaa ilman kallista kastelemista, ja toisekseen Chilen parikymmentä vuotta sitten alkanut viinivallankumous ei ole ulottunut näille alueille.
Nyt tätä eristäytyneisyyttä kiitellään, koska País tuntuu kiehtovalta ”uutuudelta” kansainvälisten lajikkeiden dominoimalla Chilen viinikentällä. Satomäärien reippaan rajoittamisen ohella viininvalmistusteknologiset edistysaskeleet ovat kohentaneet País-viinien tasoa roimasti.
Eettinen viininviljely kohentaa elinoloja
País-lajikkeen kasvavalla suosiolla on myös kouriintuntuvia vaikutuksia. Kun rypälekilosta maksettavien pesojen määrä on kasvanut, köyhien viinitilallisten elintaso on kohentunut.
Esimerkiksi Torres Chile, eettisen viininviljelyn pioneeri Chilessä, maksaa rypäleistä sopimusviljelijöilleen poikkeuksellisen hyvän hinnan. Sen lisäksi se pyrkii parantamaan heidän työskentelyolosuhteitaan: talon viinintekijätiimit auttavat viljelijöitä tarhoilla.
Vaikka Torres käynnisti jo vuonna 2007 yhdessä Talcan yliopiston kanssa kolmivuotisen País-rypäleen potentiaalia kartoittavan tutkimushankkeen, todellinen sysäys País-projektille syntyi Chileä helmikuussa 2010 koetelleen maanjäristyksen jälkeen. Alueen vähävaraiset viljelijät tarvitsivat entistä kipeämmin tukea.
Samoihin aikoihin olemattomaan País-kysyntään turhautunut viinitilallinen Secundina Vásquez kokosi alueensa viljelijöitä yhteen saadakseen kaikkien rypäleet kaupaksi yhteistyössä Chilen Reilun kaupan organisaation kanssa. Peräänantamattoman naisen ansiosta syntyi Esperanza della Costa (suomeksi ”rannikon toivo”) eli San Javierin ja Cauquenes’n alueen País-viljelijöiden ryhmittymä. Yhteenliittyminen ei kuitenkaan käynyt kivuttomasti.
– Tein hartiavoimin töitä harvaan asutulla alueellamme saadakseni koolle 54 alueemme País-viljelijää. Silti vain 19 lähti mukaan ryhmämme toimintaan, Vásquez muistelee.
Upouudelta viljelijäryhmältä puuttui myös paikka, jonne myydä satonsa. Vásquezin sitkeä ovelta ovelle kauppaaminen ei vain tuottanut tulosta. Esperanza della Costan tarhat sijaitsivat viinitilojen mielestä niin kaukana, että satojen kuljettaminen koettiin mahdottomaksi.
Torres-yhteistyön kautta valokeilaan
Tarjoukseen tarttui lopulta Torres Chile, joka osti Esperanza-ryhmittymän koko sadon. Viinitalo oli jo jonkin aikaa etsinyt País-rypäleiden tuottajaa viinejään varten. Yhteistyö konkretisoitui vuonna 2010 Santa Digna Estelado Sparkling Rosé -kuohuviinin lanseeraamiseen. Lisäksi País-viljelijöiden rypäleistä tuotetaan Reserva del Pueblo -punaviiniä.
Yhteensä Esperanza-liittoutuman tilat tuottavat 100 000 kiloa País-rypäleitä vuodessa. Viljelijäryhmittymässä on edelleen 19 jäsentä. Tulijoita olisi Vásquezin mukaan monin verroin, sillä yhteistyöstä aikoinaan jyrkästi kieltäytyneet viljelijät ovat muuttaneet mielensä kuultuaan País-rypäleisiin kohdistuvasta mielenkiinnosta ja niistä maksettavista kilohinnoista. Torres Chile maksaa korkealaatuisista rypäleistä 240–280 pesoa kilolta, kun normaalisti alueen País-viljelijät saavat 20–50 pesoa kilolta, jos myyvät rypäleensä minne vain.
Mielenkiinto lajiketta kohtaan onkin kovassa kasvussa. Moni viinitalo haluaa tällä hetkellä ostaa viljelijöiltä niitä ”rustiikkeja ja tylsiä takapajuloiden viinejä tuottavia” País-rypäleitä.
País-intoilun ohella myös luomuviljely on nousussa. Vuosi sitten Esperanzan viljelijöistä viisi oli sertifioitu luomutiloiksi. Loput, konversiovaiheessa olevat 11 sertifioitaneen pian alkavan sadonkorjuun yhteydessä.
Köyhällä alueella riittää haasteita
Vaikka Torres on kohentanut sopimusviljelijöidensä elinoloja, alueella riittää ongelmia. Jälkipolvi ei halua jatkaa työtä pienillä perheomisteisilla tarhoilla, joilla viljelymetodit ovat monin paikoin alkeellisia ja työ tapahtuu käsin, koska rahaa laitteisiin ei ole tai niiden käyttö tiloilla on vaikeaa.
Nuoret muuttavat kaupunkeihin opiskelemaan, ja vain harva palaa kotiseudulleen. Myös tiedonkulussa on kosolti haasteita.
– Toisaalta juuri alueemme eristäytyneisyyden ansiosta ikivanhat País-tarhamme ovat säilyneet näihin päiviin asti, Vásquez hymyilee.
Esimerkiksi Limbano Medina Albornozin kotitilan País-tarha on yli 100 vuotta vanha. Viidennen polven viininviljelijä on viljennyt sitä jo puoli vuosisataa. Sanomattakin on selvää, että näin iäkkäistä köynnöksistä saadaan aikaan kiehtovia viinejä.
Chilen viinien lippulaivaksi?
Paísin nousu on lisännyt chileläispunaviinien omaleimaisuutta monen kuluttajan ja viininystävän silmissä. Rypäleestä tehdään myös makeahkoja jälkiruokatyyppisiä viinejä – pääasiassa vientiin.
Torresilla uskotaankin vakaasti Paísin potentiaaliin Chilen viinien uutena vetonaulana ja profiloijana. Myös moni viinimaailman tunnetuista äänistä on huomannut, että taitavissa käsissä rypäle näyttää monipuolisuutensa ja osoittaa arvostelijoilleen, että tämä on vasta alkua.
País -viinit Winestaten valikoimassa:
Teksti: Sanna Pöyry
Kuvat: Timo Santala
