Syksyn kynnyksellä moni meistä siirtyy valkoviineistä ja kuohuvista punaviineihin. Parhaiten tähän vuodenaikaan sopivat tyylikkään kepeät, raikkaan marjaiset ja ruokaa rakastavat Pinot Noir -punaviinit, jotka maistuvat etenkin satokauden antimien kanssa.
Hehkeimmillään nuoret pinot noirit tuoksuvat ja maistuvat metsiemme helmiltä – vadelmilta, karpaloilta, puolukoilta ja metsämansikoilta – sekä hapankirsikoilta. Monesti niistä löytyy myös kukkeutta ja hienostunutta mausteisuutta. Kun Pinot Noir -viini saa hieman ikää, siihen voi kehkeytyä kiehtovan lihamaisia, herkkusienimäisiä tai maamaisia, metsien aluskasvillisuutta ja tallintakusta muistuttavia aromeja.
Kuulaan marjaisuuden ja eloisan hapokkuuden ohella moni Pinot-fani viehättyy rypäleen maltillisesta tanniinisuudesta. Punaviinien tanniineista eli karvauden tuntua tuovista parkkihapoista iso osa tulee rypäleiden kuorista, joten ohutkuorisena lajikkeena Pinot Noir on luonnostaan melko vähätanniininen.
Kurjempi puoli ohuessa kuoressa on se, että home ja sienitaudit iskevät rypäleeseen helposti. Ohut kuori suojaa heikosti myös halloilta ja helteiltä. Pinot Noir viihtyykin suhteellisen viileässä ilmanalassa, mutta kärsii sateista. Lisäksi rypäle on hyvin valikoiva kasvumaansa suhteen. Pinot Noir onkin yksi hankalammista viljeltävistä, mikä näkyy viinien hinnoissa.
Bourgogne – Pinot Noirin kehto ja sydän
Pinot Noir -punaviinit ovat yleensä lajikeviinejä, joissa ei ole muita rypäleitä. Euroopan klassisilla viinialueilla jo tuotantosäännöt määräävät tämän. Esimerkiksi Ranskan Bourgognessa Pinot Noir -punaviinit ovat sataprosenttisia pinot noireja, ja Alsacessa rypäle on ainut sallittu lajike punaviiniä tehdessä – mikäli pullon kylkeen mielii saada AOC Alsace -alkuperämerkinnän.
Rypäleen alkukoti on Bourgognen sydämessä, Côte d’Orin alueella. Côte d’Orin pohjoisosan eli sinappikaupunki Dijonin eteläpuolelta alkavan Côte de Nuitsin tunnetuimpien Grand Cru -kylien – kuten Gevrey-Chambertinin ja Vosne-Romanéen – pinot’t ovat parhaimmillaan maailman hienoimpia punaviinejä, mutta arvostetuimpien hinnat huitelevat tähdissä ja saatavuus on minimaalinen.
Bourgognen pinot noiriin tutustumisen voikin aloittaa hiukan etelämpää Côte de Beaunen alueelta tai sitten Côte Chalonnais’n kaltaisten edullisempien alueiden viineistä. Etenkin kyläviineiksi luokitellut Bourgognen viinit tarjoavat monesti käypää vastinetta rahalle. Jos taas etsit maukkaan marjaista, notkeaa ja nuorena nautittavaa, lompakkoystävällistä perusburgunderia, Bouchard Père & Fils La Vignée käy oivasta esimerkistä.
Saksa ja Itävalta – ja nousevat Pinot Noir -alueet.
Monelle klassikoiden ystävälle Bourgognen punaviinit ovat ”se juttu”. Vetisten satovuosien burgunderit saattavat kuitenkin ikävimmillään osoittautua ylihintaisiksi pettymyksiksi. Sitä paitsi upeaa pinot’ta osataan valmistaa muuallakin!
Ilmaston lämpenemisen myötä Saksasta ja Itävallasta tulee entistä tasokkaampia, yhä ilahduttavan hintaisia pinot noireja. Vaikka meidän mielissämme Saksa on pitkälti valkoviinimaa, etenkin Ahr ja eteläinen Baden tunnetaan Pinor Noir -punaviineistään. Osviittaa antaa jo se, että pelkästään Badenin alueella tehdään yhtä paljon pinot noiria kuin koko Uudessa-Seelannissa. Myös rieslingeistä kuuluilla Rheingaun, Rheinhessenin, Nahen ja Pfalzin alueilla Pinot Noir on nousussa.
Punaviinien ohella rypäleestä tehdään jonkin verran roseeta. Mahdollisuuksia riittää, sillä Saksassa tuotetaan kolmanneksi eniten pinot noiria Ranskan ja Yhdysvaltain jälkeen. Ilmastonsa puolesta Saksan Toscanaksi kutsutusta Pfalzista tuleva Villa Wolf Pinot Noir Rosé on huipputuottaja Ernst Loosenin puolikuiva ja herkullisen herukkainen taidonnäyte, joka istuu kivasti loppukesän fiiliksiin.
Myös Itävallassa osataan punaviinit; kasvaahan peräti kolmannes maan köynnöspinta-alasta punaisia lajikkeita, joskin Pinot Noir on niistä vasta kuudenneksi yleisin. Rypäle viihtyy etenkin Neusiedlerseen, Burgenlandin ja Niederösterreichin alueilla.
Italiaakaan ei sovi unohtaa Pinot Noirista puhuttaessa. Perinteisesti lajiketta on viljelty saapasmaan viileissä pohjoisosissa, Trentino-Alto Adigen ja Valle d’Aostan alppimaakunnissa sekä Oltrepò Pavesen alueella, mutta rypäle viihtyy etelämpänäkin, kunhan se saa kasvaa tarpeeksi korkealla.
Rypäleiden primadonna viihtyy muissakin maailmankolkissa
Bourgognesta maailmalle kulkeutunut oikukas rypäle on matkannut kauemmaskin. Aivan kuten Euroopassa, Uuden maailman parhaat Pinot Noir -viljelmät sijaitsevat viileillä, usein merellisillä alueilla. Kiintoisimpia tuottajamaita ovat Uusi-Seelanti, Yhdysvallat ja Chile. Myös Tasmanian saarella Australian eteläpuolella tehdään kiehtovia pinot noireja. Yleistäen voisi sanoa, että Uuden maailman pinot noirit ovat hedelmäisempiä, mausteisempia, pehmeämpiä ja täyteläisempiä.
Moni meistä tuntee Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc -valkoviineistä, mutta punaviinien tuotanto saarivaltiossa on ollut jo pitkään nousussa – tähtenään Pinot Noir. Tunnetuimpia ja trendikkäimpiä Pinot-alueita on Eteläsaaren Central Otago. Kirsikka-aromeillaan hurmaava, jäntevästi elegantti ja pitkään suussa maistuva Mud House Pinot Noir on mainio esimerkki alueen osaamisesta.
Myös Chilen viileiltä viinialueilta, kuten Leydan, San Antonion, Casablancan ja Bío-Bíon laaksoista, tulee tänä päivänä oivan hinta-laatusuhteen pinot noireja. Niihin tutustumisen voi aloittaa vaikkapa mutkattoman maukkaasta ja mehevän hedelmäisestä Cono Sur Bicicleta Pinot Noirista tai Cono Sur Single Vineyard Block 21 Pinot Noir -palstaviinistä, joka tarjoaa lasin täydeltä eleganssia: vadelmaisia, kukkeita ja hienostuneen seetripuisia aromeja sekä silkkistä suutuntumaa.
Pohjoisessa Amerikassa puolestaan arvostetuimpia tuotantoalueita ovat Oregon, Washington ja Kalifornia. Vaikka moni tuntee Kalifornian muhkeista cabernet sauvignoneistaan, alueella tehdään paljon hyviä Pinot Noir -viinejä, joista osa on todella hinnoissaan. Edullisempia etsivän makuun osunee Montereyn viileältä rannikkoalueelta tuleva Noble Vines 667 Pinot Noir, joka hurmaa mausteisella marjaisuudellaan ja herkullisella raikkaalla olemuksellaan.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Vaikka Pinot Noir -viinien etiketeissä lukee monesti Pinot Noir, rypälettä kutsutaan joissain maissa eri nimillä. Pinot-viidakossa suunnistamiseen riittää, kun muistaa ne tärkeimmät. Italiassa rypäle on Pinot Nero, mutta Saksassa se tottelee nimeä Spätburgunder ja Itävallassa Blauburgunder. Tällöin etiketistä on turha etsiä Pinot Noir -sanaa. Rypäleen nimeä ei mainita myöskään Bourgognen hienoissa viineissä: ranskalaisten mielestä tarha, kylä ja alue kertovat jo sen.
Punaviinien ohella Pinot Noiria löytää etenkin perinteiseen tyyliin valmistetuista samppanjoista, joissa se sekoitetaan Chardonnay- ja Meunier-rypäleiden kanssa, sekä pohjoisitalialaisista franciacortista ja brittikuohuviineistä. Samppanja voi myös olla kokonaan Pinot Noirista – tai siitä ja Meunierista – valmistettua. Silloin sitä kutsutaan nimellä blanc de noirs.
Täydellisiä viinejä syksyn ruokapöytään
Vaikka Pinot Noir -viinit ovat punaviineiksi verrattain kepeitä ja vähätanniinisia, ne eivät ole parhaimmillaan lipittelyviineinä. Tämä johtuu viinien tuntuvasta hapokkuudesta, joka suorastaan huutaa ruokaa vierelleen. Pöydässä pinot noirit ovat yliveto!
Nyt kun sienisato on parhaimmillaan, Pinot Noir saa loistaa pöydän tähtenä. Esimerkiksi herkkutattirisotto ja kanttarellipasta ovat täysosumia tälle viinille. Pinot noirit ovat hyviä kumppaneita myös riistalinnuille, kanaruoille ja ankalle. Ne viihtyvät myös burgundinpadan, maksan, kylmien leikkeleiden, grillikasvisten ja monenlaisten juuresherkkujen kyljessä. Muista vain viilentää viini hiukan ennen tarjoilua – silloin se on herkullisimmillaan.
Keveämmän pään pinot noirit sopivat hienosti kaloillekin, etenkin punalihaisille eväkkäillemme. Anna lohen muhia uunissa tai halstraa nieriää nuotiolla, kaada lasiin välkehtivää pinot’ta, ota vielä mukavampi asento ja nauti.
Syksyssä on taikaa.
LUE MYÖS!
