Maailmalta kantautuu uutisia mittavista mehiläiskuolemista ja pölyttäjäkatoilmiöstä,joka uhkaa luonnon ekosysteemien tasapainoa ja ruoantuotantoamme. Suomessa tilanne ei ole vielä yhtä huolestuttava kuin monessa muussa maassa, vaikka meilläkin on havaittavissa merkkejä pölyttäjien määrän vähenemisestä – ja sitä kautta satojen heikkenemisestä.
Mehiläiset ja muut pölyttäjät – kimalaiset, ampiaiset, kukkakärpäset ja perhoset – ovat elintärkeitä kasveille, koska ilman niiden suorittamaa pölytystä kasvit eivät pysty tuottamaan siemeniä ja satoa, eli ravintoa monille eläimille ja ihmisille. Peräti kolme neljästä maailman viljelykasvista tarvitsee pölyttäjiä. Pölytyksen onnistuessa niiden sadot ovat isompia, ja usein myös laadullisesti parempia.
– Hyvä pölytys tekee esimerkiksi mansikoista kookkaampia, maukkaampia ja paremmin säilyviä. Rypsi- ja härkäpapusadoistakin tulee parempia: siementen määrä kasvaa, ja ne myös tuleentuvat tasaisemmin. Eikä kyse ole vain ihmisravinnosta: mehiläisethän pölyttävät myös lihakarjan ja monien muiden eliöiden ravintokasveja, muistuttaa Espoossa, Kirkkonummella ja Siuntiossa mehiläisiä tarhaava Tanja Oreto.
Mistä pölyttäjäkato sitten johtuu?
Syitä mehiläiskatoon on etsitty monelta suunnalta, ja tulkintoja riittää. Tutkijat, mehiläistarhaajat ja luonnonsuojelijat ovat kuitenkin pitkälti yhtä mieltä siitä, että pölyttäjäkantoja koettelevat etenkin pelloilla ja viljelmillä käytettävät haitalliset torjunta-aineet sekä tehomaatalouden kiihdyttämä luonnollisten elinympäristöjen pirstoutuminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen.
– Tai pikemminkin näiden sekä Kaakkois-Aasiasta meille kulkeutuneen varroapunkin yhteisvaikutus, täsmentää Oreto ja jatkaa:
– Suomeen 1980-luvulla levinneet varroapunkit (lat. Varroa destructor) levittävät pesiin viruksia, jotka heikentävät mehiläisiä ja saattavat tappaa koko mehiläisyhteiskunnan. Toisin kuin aasialaiset mehiläiset, meidän mehiläisemme eivät pärjää tässä lois-isäntäsuhteessa, ja varroapunkki onkin meillä osatekijänä suuressa osassa mehiläispesien talvikuolemia.
Myös ilmaston lämpeneminen aiheuttaa omat ongelmansa:
– Ilmaston lämmetessä talvet jäävät etenkin etelässä kosteiksi, ja mehiläiset kestävät kosteutta huonommin kuin pakkasta. Ilmaston lämmetessä myös taudit ja tuholaiset etenevät kohti pohjoista.
– Kun luonnonvaraisten pölyttäjien habitaatit katoavat luonnollisten elinympäristöjen pirstoutuessa, pölyttäjien on hankalampi löytää hyviä talvehtimis- ja lisääntymispaikkoja. Meiltä Suomessa tosin puuttuu vielä pitkäaikainen tutkimusdata luonnonvaraisista pölyttäjistä. Tarhamehiläisiä täällä on aiemmin tutkittu paljonkin, toteaa Helsingin Töölönlahdella mehiläisiä tarhaava agronomi Niina Kangas.
Miten pölytystä voidaan edistää?
Vaikka perinteiset niityt ja kedot häviävät pienten maatilojen katoamisen myötä, Suomessa on vielä runsaasti luonnontilaista maisemaa jäljellä.
– Täällä ei myöskään käytetä kaikkein vahingollisimpia kasvinsuojeluaineita. Lisäksi monissa aineissa on rajoituksia, eikä niitä saa ruiskuttaa mehiläisten lentoaikaan, vaan öisin. Silti aineita päätyy pesiin, Kangas kertoo.
Oreton mukaan pesässä voi parhaimmillaan olla jopa 80 000 tarhamehiläistä. Jos torjunta-aineelta tuoksahtavia yksilöitä ei päästetä enää pesään, sinne jää vielä runsaasti mehiläisiä, joiden avulla yhteiskunta voi toipua menetyksistä.
– Villit kimalais- ja mehiläislajimme sen sijaan elävät hyvin pienissä yhdyskunnissa tai erakkoina. Kaikkien mesipistiäisten työläiset ovat aina naaraita, joten villit pölyttäjäyhdyskunnat eivät kestä naistappioita yhtä hyvin. Kun vielä moni pesistä on maassa, maaperään kertyvä torjunta-aine saattaa vaikuttaa niihin kielteisesti.
Villipölyttäjiä, etenkin kimalaisia, tarvitaan marjojen, metsäkukkien ja muiden luonnonvaraisten kasvien pölyttämiseen. Vaikka luonnollisten pölyttäjäkantojen säilyminen ei ole pelkästään meidän käsissämme, pölytystä voidaan tukea ylläpitämällä kukkivia niittyjä, peltoja, kesantoja ja laitumia.
– Meistä kukin voi edistää pölytystä myös pihansa tai mökkinsä kasvivalinnoilla. Mehiläiset pitävät hedelmäpensaista ja omenapuista sekä krookuksista ja muista sipulikukista. Ihan kaikkia pajukkoja ja voikukkiakaan ei kannata hävittää, sillä ne ovat hyviä meden ja siitepölyn lähteitä. Mehiläinen tarvitsee molempia kasvaakseen vahvaksi ja taudeille vastustuskykyiseksi yksilöksi, Kangas sanoo.
Pesien vuokrausta ja mehiläisystävällisiä tuotteita
Vaikka tarhamehiläisten rooli pölytyksessä on hyvin pieni villeihin mesipistiäisiin verrattuna, ne pölyttävät tehokkaasti peltoja ja muita viljelmiä. Nykyään tarhamehiläisiä myös kuljetetaan varta vasten töihin maatiloille.
– Tällainen pölytyspalvelu on meillä vielä lapsenkengissä, vaikka sen hyöty on usein moninkertainen palvelun kustannukseen verrattuna. Mehiläiset eivät vain pölytä, vaan niiden avulla voidaan myös torjua kasvisairauksia esimerkiksi syrjäyttämällä harmaahome mansikan- ja vadelmankukista, kehaisee Oreto.
Suomalaista mehiläistarhausta voi tukea valitsemalla kotimaisen hunajan ulkomaisen sijaan.
– Meillä tilanne on sikäli hyvä, että tuotantotapaerot luomuhunajan ja tavallisen hunajan välillä ovat melko pienet. Molempia ostamalla tuet kotimaisten mehiläisten ja tarhaajien työtä, Kangas sanoo.
Bee Friendly -viinit tulevat markkinoille
Viiniköynnös on itse- eli tuulipölytteinen kasvi, joka ei tarvitse hyönteisiä pölyttyäkseen. Euroopan viinitarhoilla mehiläisten roolina on lähinnä ekosysteemien tasapainon turvaaminen.
Etelä-Ranskan Languedoc-Roussillonissa viiniä tekevä Gérard Bertrand on kuitenkin herännyt pölyttäjäkatoon, päättänyt kantaa kortensa kekoon, ja tuottanut nyt ensimmäiset Bee Friendly -sertifioidut viininsä.
Sertifikaatin piiriin pääseminen edellyttää viljelijöiltä lukuisten eri vaatimusten täyttämistä. Lista vaatimuksista on mittava, mutta päävaatimukset voidaan jakaa kuuteen luokkaan:
- Toimenpiteiden jäljitettävyys: kaikista tilalla tehdyistä toimenpiteistä tulee pitää kirjaa.
- Geenitekniikan kieltäminen: Viiniköynnöksiä ei saa geenimuunnella geenitekniikan keinoin, eikä niiden kasvatuksessa saada hyödyntää geenitekniikkaa muutenkaan millään tavoin.
- Torjunta-aineiden käyttö: Vain maatalouden tutkimuslaitosten hyväksymien, pölyttäjiä haittaamattomien torjunta-aineiden käyttö on sallittu. Mitään torjunta-aineita ei kuitenkaan saa käyttää köynnösten kukinnan aikana.
- Biodiversiteetin vaaliminen: Paikallista biodiversiteettiä, eli luonnon monimuotoisuutta, tulee vaalia, esimerkiksi antamalla viinitarhan muun kasvuston kasvaa vapaasti.
- Toimenpiteet sadonkorjuun aikana: Sadonkorjuu tulee suorittaa aiheuttamatta haittaa pölyttäjille, esimerkiksi vaalimalla niiden asutuksia.
- Yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa: Yhteistoimintaa paikallisten mehiläistarhaajien kanssa tulee edistää, sekä edistää tiedon leviämistä pölyttäjäkadosta.
– On hienoa, että myös viinintuottajat lähtevät mukaan tällaisiin projekteihin. Valitsemalla Bee Friendly -viinin kuluttaja voi omalta osaltaan edistää mehiläisten hyvinvointia ja vaikuttaa siten välillisesti mehiläiskuolemien torjuntaan, pohtii Bertrandin viinejä maahantuova Master of Wine Tuomas Meriluoto.
Gérard Bertrandin Bee Friendly -sertifioitu Solar 6 -viinisarja on juuri saapunut Alkoon. Valikoima pitää sisällään täyteläisen ja mehevän marjaisen punaviinin, kuivan ja pirteän hedelmäisen valkoviinin sekä herkullisen marjaisen roseeviinin.
Teksti: Sanna Pöyry
LUE MYÖS!
